Kromin pennut 3 viikkoa

Pennut täyttivät torstaina 3 viikkoa. Aika menee hurjaa vauhtia! Pari päivää sitten pennut alkoivat leikkiä jo enemmän. Tänään maailma laatikon ulkopuolella alkoi kovasti kiinnostaa ja tyypit muuttivat makkarista keittiöön. Pallerot ovat viime päivien aikana muutenkin kiinnostuneet enemmän kaikesta, mitä tapahtuu; jännä kangas roikkui laatikon reunalta ja sitä piti tietty heti koittaa nyhtää alas, pahvilaatikon päälle on hauska kiipeillä ja leluja hauska maistella.

Kiinteän ruuan maistelu aloitettiin jauhelihalla pari päivää sitten. Hamlet on ollut toistaiseksi todellinen lihansyöjä, joka vetäisisi muidenkin annokset mielellään 😛 Muillekin maistuu, Hurja toistaiseksi on vähiten kiinnostunut ja yhdellä aterialla söi lähinnä kädestä. Mutta ahneita nuo kyllä tuntuvat olevan! Hyvä niin 😉 Kromi kyttää aina vieressä, että koska-koska-koska saa syödä loput…

Kuten edelliselläkin pentueella, on näillekin nyt otettu wc-laatikko käyttöön. Sahanpurusta tosin luovuin kaksi päivää sitä sohvalta, matolta, sängystä ja no, kaikkialta keräiltyäni 😉 Aika oli kullannut muistot… Nyt kokeillaan toisenlaista ratkaisua, joka toistaiseksi tuntuu toimivan! Pennut ovat kyllä nyt jo oivaltaneet hienosti ideaa, fiksuja lapsia 🙂

Painoa tyypeillä on 1,5 kg (Nenu) ja pojilla 1,7 – 1,8 kiloa. Pienimpänä syntynyt poika Hamlet on tällä hetkellä joukon suurin 🙂 Tosi tasaisia pojat kyllä kooltaan ovat, Nenu on se pienin narttuna. Jännityksellä odotan, että pentujen rakennetta alkaa paremmin näkemään, kun hiukan vielä kasvavat! Kaikilla on ainakin kivat päät ja ilmeet 🙂

Vaikka alkuun hiukan harmittelinkin pentueen pienuutta (ihania koteja olisi ollut tarjolla useammallekin!) niin lopulta on ollut kyllä kiva, kun heitä on vain neljä. Neljän kanssa on ollut myös todella erilaista, paljon vähemmän stressaavaa kun kaikille riittää maitoa ja kasvun näkee ihan silmälläkin, eikä heistä ole tarvinnut olla missään vaiheessa yhtään huolissaan. Kaikki ovat pienestä asti olleet sitkeitä ja vahvoja, alkuun kaikki myös tosi tasakokoisia, mutta nyt tosiaan pojat kiilanneet joukolla ohi. Toki meno on myös paaaljon rauhallisempaa kuin duck-pentueella tässä vaiheessa. He kiipeilivät jo pentulaatikon reunan yli alle 3-viikkoisina (toki meillä oli erilainen laatikkokin silloin) ja  kävelivät jo kauheeta kyytiä pariviikkoisina. Aikamoinen joukkio olivat. Nämä ovat paksumpia ja hitaampia 😉 Vaan epäilemättä vauhtia tulee kasvun myötä koko ajan lisää! Voisin jatkossakin ottaa näitä hiukan pienempiä pentueita 😛

Kromi on ollut ihana emä ❤ Olen kyllä ollut siihen tosi tyytyväinen. Nyt sitä alkaa toki hiukan kyllästyttää pentujen roikkuminen nisissä, eikä se kauaa yleensä viihdy lasten nyhdettävänä, mutta käy sitten ajoittain lapsukaisia kurkkaamassa.

Ensi viikolla lapset saavat ekan kerran nähdä riistaa, hauska nähdä ensireaktiot! Ja lisäksi heidän elämässään tulee toinenkin jännä ja tärkeä rajapyykki vastaan; neliviikkoisina he nimittäin alkavat ottaa vieraitakin vastaan ja vähitellen siispä tulevat omat ihmiset pääsevät heitä moikkaamaan 🙂 Tuokaahan kyläilijät mukananne sanomalehtiä, jos teillä on 😛

Mainokset

Tollershow, luonnekuvauksia ja metsästystä kokeissa ja käytännössä

Epäloogisessa järjestyksessä viime aikojen tapahtumia 😉

Tollershow eli tollereiden erikoisnäyttely järjestettiin 13.8. ja siellä oli paikalla kolme Cayora’sia. Esitin Jujun käyttöluokassa (kiitos luottamuksesta Jasmin!), jossa tuomari pitkään arvottuaan päätyi pienehkön koon vuoksi antamaan EH:n kommenteilla, että koirassa on kovasti hyvää ja sellainen pää/ilme, että mukaansa voisi ottaa, mutta toivoisi lisää kokoa. Mittakepin tulos oli tällä kertaa 47 cm. Hirmuisesti hyvää Jujussa kyllä onkin 🙂 Raajakorkeuden puuttumista en tosin allekirjoita, Jujulla on tosi hyvät mittasuhteet. Juju pääsi mukaan Paras pää ja ilme -kisaan, mutta ei ehtinyt jäädä nyt paikalle.

”Pienikokoinen uros, jolle toivoisin hieman lisää raajakorkeutta. Hyvä rungon mitta. Viehättävä pää, hyvä ilme. Ryhdikäs kaula. Hyvä selkä. Oikea hännänkiinnitys. Hyvä runko ja etuosa. Tasapainoiset kulmaukset. Vapaat, tehokkaat liikkeet. Oikea karvanlaatu. Erinomainen, reipas luonne. Esitetään kauniisti.” (Kati Heiskanen)

ts2017_juju1
TS2017_juju2.jpg

Siiri (C. Cheery Wants A Duck) esiintyi Tiinan kanssa käyttöluokan nartuissa ja naku-bikini-mallista huolimatta sijoittui suuren luokan neljänneksi kera ERIn! Siihen sai olla tyytyväinen, tuomari tosissaan tykkäsi Siiristä 🙂  Siiri sai myös kortin Paras pää ja ilme -kilpailuun.

”Hyvänkokoinen, erinomaisessa lihaskunnossa esitetty erinomainen narttu, joka tänään hyvin niukassa turkissa. Erinomainen rotutyyppi. Kaunismuotoinen nartun pää. Hyvä ilme. Ryhdikäs kaula, kiinteä selkä. Sopiva runko ja etuosa. Tasapainoiset kulmaukset. Sopiva raajaluusto. Keveät vaivattomat ja eloisat liikkeet. Hyvä luonne. Kauniisti esitetty.” (Kati Heiskanen)

TS2017_siiri2

Messin (C. Chilling With Ducks) esitin X-luokassa, jossa tuomari kehui Messin päästä varpaisiin ja harmitteli, että on X-luokkalainen. Samaa mekin harmitellaan 😉 Messi voitti toisen uroksen eli oli PU1-X ja oli myös ROP-X! Myös Messi sai pääsylipun Paras pää ja ilme -kisaan sekä lisäksi Parhaat liikkeet -kisaan. Upeasti liikkuvan Messin kanssa oli kyllä tosi kivaa kehässä liidelläkin! Kiitos Minna kun luotit Messin käsiini 🙂

”Erinomaista tyyppiä oleva, kauniisti liikkuva ja kaunislinjainen koira. Erinomainen pää ja ilme. Kaunis kaula ja ylälinja. Erinomainen luusto. Hyvin tasapainoinen kokonaisuus. Erittäin sujuvat liikkeet. Hieno turkki. Upea häntä ja esiintyminen.” (Reia Leikola-Walden)”

TS2017_messi2TS2017_Messi3

Lisäksi kävin Siirin ja Messin kanssa pariluokassa, jossa pareja olikin huikea määrä – 12 kappaletta? Siellä valittiin vain voittanut pari. Se olikin hienosti esiintynyt, saman tyyppinen parivaljakko 🙂 Tuomari totesi lopuksi, että tykkäsi Messistä ja Siiristä kovasti, mutta Siirin nakumalli sitten kuitenkin häiritsi 😉  Tosin kun näin Siirin pari viikkoa shown jälkeen, kun käytiin tekemässä pikainen kanitreeni ennen Siirin nomekoetta, niin silloin se vasta oikeasti naku olikin!! 😀

TS2017_siirimessi1TS2017_siirimessi2

Ja sitten muita aiheita. Eppu (C. Will Charm The Ducks) on päässyt Villen kanssa tänäkin vuonna metsälle, hienoa! 🙂

Eppumetsa
Kuva: Ville Niskanen

Ja Siiri tosiaan starttasi NOMEssa, josta se nappasi ALO3-tuloksen! Wuhuu! Mahtavaa Maija ja Siiri! Alla kuva Siirin viimeistelytreeneistä.

21192810_1636888243028004_916125112758175241_n

Messi on startannut myös virallisissa agilitykisoissa. Ekoilta radoilta hyllyt, mutta kuulemma hyvällä fiiliksellä, joten ei muuta kuin uutta putkeen 🙂

Messi, Juju ja Dusty kävivät tolleri- ja kiharakerhojen järkkäämässä MH-kuvauksessa syyskuun ekana vkloppuna. Dustyn kuvaus oli lauantaina, ja sitä en ehtinyt paikalle katsomaan. Jujun ja Messin kävin katsomassa ja videoimassa sunnuntaina. Kiitos vielä jalustan lainasta Jenni A:lle, siitä oli kyllä iso apu! 🙂 Jujun ja Messin kuvaukset sujuivat ilman suurempia yllätyksiä, mutta kivasti sujuneen alun jälkeen Dusty oli singahtanut räminällä pitkälle ja sitten poistunut testialueelta ja aika (2 minuuttia tehtävän alusta lukien), jonka sisällä koira pitää saada takaisin alueelle, oli mennyt umpeen.  Palatessaan oli ollut sekä omistajien että kuvaajan mukaan palautunut, mutta kuvaus keskeytyi ja lomakkeeseen kirjattiin kommentti: ”Poistuu alueelta, ei saada takaisin räminälle ”ajoissa””.  Harmi juttu. Dustyn kuvauksesta on myös omistaja Heidin kuvaama video, josta tosin puuttuu alun kontaktiosio, kun Heidi oli silloin ottanut kuvia ja aloittanut videoinnin vasta leikistä. Tai kontaktiosiosta on siis ne kuvat 🙂 Kiitos videosta Heidi!

Kaikki kolme olivat tosi chillisti passiviteettiosion ajan. Messi ja Juju olivat myös näyttäviä reaktioissaan, mutta palautuivat. Juju oli hyvin semmoinen kuin Jujusta olin ajatellutkin, aika huoleton, leikkisä koira, joka haluaa toimia yhdessä omistajan kanssa. Messissä oli paljon samaa siinäkin.  Hänkin oli Minnan mukaan oman itsensä; rauhallinen mutta aaveilla löytyi Messistäkin möreä haukku, jota aaveet eivät kuitenkaan totelleet. Himpun enemmän ohjaajasidonnaisia ja pienemmän oman uteliaisuuden omaavia pojat tuntuvat olevan kuin MH-kuvatut emänsä Ducky, siskonsa Siiri ja oletukseni mukaan (vielä kuvaamaton) siskonsa Kromi. Parasta oli kuulla omistajilta jälkikäteen, että harrastuskoirina näitä parempia saa hakea ❤

Videoilla kuuluu taustalla kohina: alueella tuuli ja objektiivi pitää mekkalaa, pahoittelut kökkölaadusta ;)Linkit kuvauksiin:

Juju, Messi ja Dusty
Ja vielä aiemmin kuvattu Siiri

Duckyn kuvauksesta ei suureksi harmiksi ole olemassakaan videota, sillä kuvaamaan lupautuneen henkilön videokamerasta oli loppunut jo alkuleikin jälkeen akku 😦 Silloin ei kännykätkään olleet nän kehittyneitä, että oisi voinut siirtyä sillä videoimaan. Snif.

Kromi odottaa pentuja! :)

Kromi on käynyt ultrassa ja näkyihän siellä pieniä tolleririiviöiden alkuja ❤ Nissestä ja Kromista tulee siis vanhempia! Niin tiineen oloinen tuleva äitikoira on kyllä ollutkin heti ekasta viikosta lähtien, että mulla oli  tällä kertaa jo tosi pian astutuksen jälkeen aika varma fiilis, että pentuja on tulossa (tiedostaen, että aina sitä silti voi olla väärässä, mutta sellainen tunne vaan oli 🙂 ). Kromi rauhoittui ekan neljän viikon aikana tietyllä tavalla ja nyt viidennellä viikolla siitä on tullut ihan äitimäisen oloinen. Niin rauhallinen ja hellyydenkipeä ja sen katsekin on muuttunut hieman. Koirista näkee ihan yllättävän pienistä eleistä (korvista, silmistä) muutoksia; katse monesti kertoo, että jotain on eri tavoin. Sellaisia muutoksia, joita vain omistaja huomaa, kun seuraa tarkkaan. Viime viikolla K pääsi  juoksemaan irti ja siellä kyllä sitä rauhallisuutta ei huomannut – onneksi sikiöt pysyivät matkassa mukana 😉 Koska tuleva äitikoira on melkoinen raketti irti päästessään, tulee se turvallisuussyistä lopputiineyden lenkkeilemään vähän rauhallisemmin. Se kun ei juostessaan välttämättä muistaisi ajatella, että kyydissä on muutama muukin pieni tyyppi 😛

Ultrassa näkyi muutama pennunalku, sen tarkemmin määrää ei vielä tässä kohtaa voi sanoa. Nyt viidennellä viikolla tiineys on alkanut näkyä jo ulospäinkin pienesti. K on voinut tosi hyvin koko ajan. Nyt se on alkanut maistella myös penturuokaa, johon siirrytään vähitellen. Namnam, kaikki kelpaa.

Jännää! Pian pääsee rakentelemaan lapsille temppuratoja ja tutustuttamaan niitä kaikenlaisiin asioihin 🙂 Kunhan nyt tietysti ensin saapuvat turvallisesti aikanaan maailmaan.

Pentukuumeen kasvattamiseksi kaivelin pari kuvaa tulevasta emästä pentuna. Voi että kun se oli söpö! …ja riiviö 😉

kromipentupaa1

kromilokkipentu1

IMG_9544_MM

kromipenturuoho1

IMG_20170823_215617.jpg
Äitisammakko

dav
Lisää ruokaa, kiitos!

dav

 

Tokoilemassa

Käytiin viikonloppuna puistossa lenkillä Kromin kanssa ja samalla vähän tokoiltiin 🙂 Oli kivaa! Palkkalelut unohdin kyllä kotiin mutta onneksi oli yksi pallo autossa. Aloitettiin vasta tänä keväänä oikeastaan treenaamaan liikkeitä vähän koemaisemmin, vaikka tietty perusjuttuja on kauan jo leikkimielellä tehty. Tykkään sen asenteesta kovasti! Ei se lopulta paljoa treeniä alokasluokkaa vartenkaan kyllä tarttisi 🙂 Tietty varsinkin sitten ylempiin pitää teknisesti hioa, mutta kaikki aikanaan. Paikkamakuun pysyminen on varma, hypyn se osaa, kapulan pitokin on periaatteessa jees, seuraaminen on kivaa. Itse asiassa ei oltu ennen tätä tehtykään seuraamista näin pitkiä pätkiä 😛  Jos vauvoja ei jostain syystä tulekaan, niin koitan sen kanssa  vielä syksyllä kisoihin. Jos tulee, niin sitten keväällä, kun on kuntoutunut 🙂    Päätin, ettei me kuitenkaan nyt treenailla  Koon kanssa enempää ennen kuin selviää, onko mahassa elämää. Nyt otetaan chillisti. Onhan mulla tuossa kaksi muutakin tyyppiä, jotka taatusti innokkaasti harjoittelee 😉 Tietty pientä puuhastelua pitää mielenvirkistykseksi joka tapauksessa aktiivisen tyypin kanssa tehdä, mutta ei pitkiä harjoitteluita.

Twizter oli ilmoitettu näyttelyyn, mutta jätettiin se nyt väliin. Hän on ollutkin hoidossa nyt viikon verran ja tällä viikolla vasta palaa kotiin. Tyttöjen kanssa meno on kyllä tietyllä tavalla rauhallisempaa kuin silloin kun on kolme tyyppiä, joista yksi uros, mutta on mulla silti jo Twizteriä ja sen iloista persoonaa ikävä 😉

dav
Puistossa oli myös kanoja, joita ihasteltiin.

 

sdrKromi ja hirvi.

davJäätelöpidikkeet.

IMG_20170807_001450.jpg
Ducky ja Kromi

Kesän kisa- ja harrastuspläjäys!

Meidän blogi on jäänyt taas raadoksi, mutta koitan kirjoitella vähän kevään ja kesän kuulumisia, kun näitä on itsekin sitten kiva jälkikäteen lukea 🙂 Kesän aikana ollaan ehditty harrastellakin vähäsen 🙂 Toukokuun lopussa Kromi kävi vikoissa alokasluokan rally-tokokisoissa, voitti luokan täysillä pisteillä ja sai koulutustunnuksen RTK1 🙂 Kromista kuoriutui hieno pieni kisakoira! Se oli niin messissä ja oikealla asenteella. Rallyssa myös vähän laiskempi ote sallitaan mutta mulle on jäänyt tokosta se, että haluan innokkaasti, tokomaisesti seuraavan ja nopeasti suorittavan koiran, enkä kestä laahustusta. Ja just semmoinen innokas tyyppi mulla oli narun päässä 🙂 Oisin halunnut jatkaa sen kanssa kohti avoa samantien (muutama liike ois kyllä tarvinnut opettaa ennen kisoja), mutta odottelin sen juoksua jo touko-kesäkuulle, joten en uskaltanut sitä ilmoitella enää minnekään kisoihin. Tokokisoihinkin tekisi mieli – ens vuodelle taitaa olla paljon ohjelmaa 😉 Pari näyttelyäkin kevät-kesällä käytiin ja saatiin molemmista VA-SERT (PN2 ja PN3). Höh. Toisella kertaa serti oli tuomarin mukaan melkein jo huulilla, mutta tuomarin mielestä handleri pilasi kaiken   😛 Olin ilmoittanut Kromin myös viime viikonlopun näyttelyyn, mutta koska se oli astutettu, en uskaltanut ottaa turhia riskejä (musta astutetun koiran paikka ei ole näyttelyissä/kisoissa) ja jätin sen kotiin. Se viimeinen valioittava serti jäi siten näillä meidän hurjilla näyttelykäyntien määrillä odottamaan itseään harmittavasti vieläkin tulevaisuuteen :/  Nomessa mun oli ihan alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus Kromin kanssa tänä kesänä startata, mutta kun sitten keväällä tehtiin päätös Kromiinan astutuksesta, olin jo asennoitunut, ettei ehditä (kun odottelin tosiaan sitä juoksua jo aikaisemin). Noh, kun sitä juoksua sitten ei kuulunut, niin meinasin jo ilmoittaa sen Tollerinomeen Kromin oltua ihan superhyvä vähän ennen ilmoajan loppumista tehdyssä treenissä.   Kromiina teki pitkähkön sokko-ohjauksen (pillikuuliaisuus oli tosin ekayrittämällä hukassa, mutta eipä sille ollut lähihakua pillitettykään kuukausiin) ja hyvän kakkosmarkkeerauksen. Mutta onneksi sitten pidin järjen päässä, sillä pian ne juoksut alkoikin. Startit jäänee ensi vuoteen, mutta jospa meillä syksyllä oisi sitten lisää pieniä cayoras-ankanpoikia 🙂

img_20170531_175954.jpg                             RTK1 Cayora’s Diving In Duck Pond, ALOHYV 100 p. ja 1. sijoitus. ❤

img_20170531_181409.jpg
dav
IMG_20170802_231916.jpg
Väärä väri   😛

IMG_8543555
Kromiinan fasu. Tai hän olisi sen kyllä pitänyt mielellään 😉

Duckyn kanssa käytiin niin ikään rallytokossa vika alokasluokan kisa kesäkuun alussa ja sekin sai RTK1:n kera 100/100 pisteen ja sijoituksen 1/20 🙂 Duckyn ilmoitin myös avoimeen, ihan vaan kun kisat olivat täällä lähellä. Sen kisat menivätkin tokopohjan perusteelta, sillä ei sitten tullut oikein treenattu; kokeilin kisoja edeltävänä iltana avoliikkeet läpi… Ja hinkkasin niitä potentiaalisia ongelmakohtia. Ducky oli kisossa ihan superfiiliksellä ja seurasi just niin makeesti kuin se tekee 🙂 Ne uudet, potentiaaliset ongelmaliikkeet menivät oikein, mutta rokotusta tuli yhdestä löysästä käännöksestä (josta en ollut samaa mieltä kyllä tällä kertaa :/ Minusta käännös oli tiukka.) ja hmm, jostakin muusta 1 p. Kokonaistulos 97/100 p. ja oli luokan kakkonen. Olin ihan sikatyytyväinen koiran suoritukseen ja tää oli musta ehkä meidän paras rallykisa tähän asti 🙂 Kaiken lisäksi päivä oli taas tosi kuuma ja kisattiin hiekkakentällä, mutta kuumuuskestävyys oli kohdillaan.

IMG_8566_M2017
Ducky RTK1, ALOHYV 100 p. ja sijoitus 1.

19511424_1579251842124978_2166701140502464538_n
Duckyn AVOHYV 97 p ja sijoitus 2.

Duckyn kanssa oli tarkoitus startata myös tolleri-NOMEssa mutta sitten se loukkasi itsensä 😦 Ollaan nyt viime ja tällä kaudella vähän näistä kärsitty. Loukkaantuminen oli oikeasti taas ihan pieni juttu. Se hyppäsi sängyltä liukkaalle lattialle ja lapojen/kaulan alueelta meni jokin vinksalleen alastulossa. D näyttää kivun aina tosi selvästi eikä piilota sitä. Koira ihmeparantui heti fyssarikäsittelyn jälkeen ja oli taas vauhtia suonissaan!  Koska vamma itsessään ei kuitenkaan tietty tule täysin kuntoon noin nopeasti, oli hän hihnalenkkeilyllä viikon verran ja sitten sai palailla takaisin normielämään. Tolleri on kuitenkin tolleri ja eiköhän se onnistunut kolhimaan saman paikan uudelleen vähän ennen Nomea ja niinpä koe oli pakko perua. Ducky kun tosiaan menee sitten heti täysiä, kun ei enää satu ja sitten helposti sattuukin uudelleen. Toisen fyssarikäsittelyn jälkeen D oli jälleen taas priimakunnossa ja sinkoilee kuin pentu – ehkä se tosiaan olisi hyvä pistää pehmustetun pallon sisälle vaan ettei loukkaisi itseään 😉  Toistaiseksi se on kuitenkin vielä ehjä ja haaveilen, että päästäisiin starttaamaan nomessa nyt oikeasti vielä kesän/syksyn aikana jos vaan koepaikka jostain irtoaa!

Mutta niin, Tolleri-nomesta jatkaakseni. Lopulta me sitten oltiinkin Kromin kanssa juuri Tolleri-nomen aikaan Ruotsissa astutusmatkalla, joten startti olisi sitten lopulta kuitenkin jäänyt väliin. Mun oli kuitenkin tarkoitus mennä katsomaan kun Duckyn lapset eli Kromin sisarukset Messi ja Siiri olivat starttaamassa (Siiri ekaa kertaa!) , mutta en sitten päässyt. Onneksi sain kuitenkin kattavat raportit ja jopa videota 😉 Messille ALO3 toisena tollerina koko ryhmästä, joka sai tuloksen ja Siirille nolla, mutta parhaan yhteistyön palkinto ja ennen kuin cup -kiertopalkinto.  Hyvä lapset!!
Siirikin saa kyllä vielä tuloksia – Siiriä oon nähnyt sen verran treeneissä 😉 Hienoja lapsia ja oon niin ylpeä ja iloinen, että Minna ja Maija veivät otuksensa nomeilemaan! Messi on lisäksi startannut agilityssa Agi-Rodussa puhtaan radan verran ja mejäillyt AVO1:sen ja olikohan vielä muuta 😀

20280355_10155609265894485_7316237240215450149_o
Siiri Paras yhteistyö Tolleri-NOME ALO, kuva Maija Mäkinen

messinome2
Messi NOME ALO3, videolta (Maija  Mäkinen)

Sijoitusnarttuni Nala oli meillä hoidossa toukokuun lopusta kesäkuun puolelle pari viikkoa. Nalan kanssa vähän treenailtiin riistalla ja rallytokoiltiin. Olin ilmoittanut sen rallytokokisoihin ja sinne mentiin tosiaan tuolta treenipohjalta sitten hoitojakson lopuksi. Kisapäiväksi osui todella helteinen päivä ja kisat olivat kuumalla hiekkakentällä, joten mikään helppo aloitus se ei kokemattomalle ja tosi vähän treenatulle koiralle ollut. Siitä johtuen olin tyytyväinen kun saatiin hyväksytty tulos vaikkeivät pisteet päätä huimanneetkaan. Nalassa oisi kyllä potentiaalia tokokoiraksi sen asenteen ja vauhdikkuuden puolesta 🙂 Harmillisempi uutinenkin saatiin kun kuvautin Nalan lonkat ja ikävä kyllä ne palasivat liitosta D:nä. Eläinlääkärin arviona oli C tai D, todella löysät ne olivat ja kaipaavat lihastukea paljon paremmiksi. Nivelrikkoa ei onneksi ole.  Jalostushaaveet Nalan osalta kuitenkin taisivat olla siinä. Harmi homma. Eipä tämäkään ollut odotettavissa yhtään mutta tällaista tämä on. Onneksi kevyt koira selvinnee hyvin noillakin lonkilla tallata.
IMG_8722.JPG                                              Nala ALOHYV 74 p.

Twizter kävi myös lonkkakuvissa kesäkuussa ja sen lonkista tuli onneksi hyviä uutisia.  Olivat eläinlääkärin mukaan A:n ja B:n rajalla, jes! 🙂 Palasivat liitosta B:nä mutta terve sekin yhtälailla. Olin niin iloinen tuloksesta, sillä Twizter on elänyt itseään säästelemätöntä elämää ja esim. suolle hakuun lähetettäessä se vaan juoksee eteenpäin katsomatta alustaa ja on rymäyttänyt kuoppiin toistuvasti (mutta jatkanut matkaa vaan), pomppinut pentuna ilmaan ja lentänyt kyljelleen ja ties mitä (vaikka kovin sitä koitinkin varjella). Twizterin selkä kuvattiin myös kauttaaltaan ja oli terve kaikin puolin: LTV0, VA0 ja SP0 oisi lausunnot, mutta en lähettänyt selkäkuvia tälläkään kertaa eteenpäin (lausuntomaksut on jo valmiiksi kiitettäviä ja tuo tieto on kuitenkin lähinnä itselle harrastuskoiran kanssa olennainen). Kyynärät ja polvet olivat priimat. Siten koko duck-pentue on kuvattu. Twizteriltä pitäisi vielä silmät tsekata tässä jossakin kohtaa.

IMG_6868_M2017
Twizter

Twizterin päätin vihdoin viedä myös uudelleen näyttelyyn, Helsingin KV:hen. Rodun alkuperämaan tuomari, kanadalainen Michelle E Scott, arvosti Twizterin lopulta uroksista kaikkein korkeimmalle sijalle! Melkoinen ylläri! Siten pieni Twizter sai enemmän kuin toivoinkaan: KÄY ERI 1, SA, PU1, SERT, CACIB ja VSP 🙂  Hänet ehkä pitää viedä toistekin näytille joskus 😉 Parasta oli kuitenkin että Twizter oli jälleen vaan niin huippuseuraa 🙂 Mä vaan tykkään tuosta koirasta niin kovasti. Se ei ole ollut koskaan tuollaisessa tilanteessa, mutta oli ihan chillisti näyttelyssä, rauhottui häkkiin ja kulki mun vierellä lihapullakontaktissa koiratungoksessa iloisena eikä yhtään hötkyillyt muiden koirien perään. Sen maailmassa oli vain minä ja hän. Kun tultiin kehästä kera ERIn ja kehuin miten hieno poika hän on, hyppäsi Twizter onnellisena mua vasten ja nuoli korvat. Hän tuli niin onnelliseksi kun hän oli niin hyvä 🙂 Lupasin Twizterille, että sen on vihdoin aika päästä myös kisaamaan jossakin lajissa 🙂 Hän on liian kauan joutunut olemaan tyttyöjen varjossa.

dav
Kuva: Kateriina Sjöblom

twizterhkikv.jpg
Twizter SERT, CACIB, VSP ❤ Kuva: Jasmin Niiranen

dav
Twizter, kerta kiellon päälle poseerausta

Myös velipoika Juju (C. Who Let The Duck Out) oli näytillä Helsingin näyttelyssä, suurkiitos Jasmin kun ilmoitit Jujun!! Hieno Juju sai myöskin ERIn käyttöluokassa 🙂 Veljekset olivat ainoat käyttöluokan urokset ja siten kaksin luokassa. He ovat molemmat niin rentoja tyyppejä eikä heillä ole mitään tarvetta mahtailuun kellekään. Yhteiskuvaa ei tajuttu sitten pojista ottaa! Olin kai niin häkeltynyt menestyksestä 😛

IMG_20170802_224117
                                                         Komea Juju. Kuva: Jasmin Niiranen

Muutaman viikon päästä on sitten Tollershow, jonne on kiva määrä tollereita ilmottuna (yli 160 kpl)! Cayoraseista tulossa on naku-Siiri, Juju ja Messi 🙂 Omia en ilmoittanut sattuneesta syystä, mutta tulen paikalle ehdottomasti 😉

Kromin astutuksesta on kulunut puolisentoista viikkoa. Tässä vaiheessa ei vielä tiineydestä merkkejä pitäisi nähdä. Muistan, että aikanaan Ducky kuitenkin oli melkein heti astutuksen jälkeen erilainen: rauhallisempi kuin normaalisti. Rauhoittumista ja muutenkin vähän Kromiinalle epätyypillistä käytöstä olen Kromissa ollut huomaavinani, mutta vielä kaikki on täysin arvailua. Kromi ehkä tietää, mutta ei kerro 😉 Ainahan on mm. valeraskauden mahdollisuuskin. Mun koirilla ei onneksi ole ollut vaivana näkyviä valeraskausoireita vielä koskaan (*kop kop*) mutta kerta se olisi aina ensimmäinenkin. Ja luulosairauskin voi aina olla mahdollisuus 😀 Ultraan mennään kuun puolivälin jälkeen. Siihen asti odotus on piiiiiitkää 😀

IMG_656455
Kromi söpistelee

IMG_657755
Ollako vai eikö olla?

Tolleripentuja syyskuussa?! Reissukertomus :)

Meille on suunnitteilla tolleripentuja!! 🙂
Vihdoin voin päivittää kotisivuille uutiset – Kromi on astutettu ja toiveissa on lauma riistaviettisiä syystermiittejä! Vähemmän termiititkin toki kelpaisivat 😉

Matkasimme viime viikolla Kromin kanssa Ruotsiin, n. 450 kilometriä Tukholmasta tapaamaan sulhasta. Kromi oli ihanan reipas ja sopeutuvainen reissuseuralainen, kaikkialla kotonaan 🙂 Monta muutosta oli matkassa ennen reissua ja vielä reissussakin, j mutta nyt ollaan palattu ja kaikki hyvin! Ei voi sanoa, etteikö tämän projektin eteen olisi tehty töitä :O Koska Kromiina päätti siirtää juoksujaan oletettua myöhemmäksi, osuivat juoksut lomakauteen sopivasti. Alkuperäinen uros myös oli vaihdettava ensimmäisen uroksen terveyshuolien vuoksi. Ulkomaisten astutusten kanssa saa aina olla tuli hännän alla reissuun lähdön kanssa ja kun sitten tiedettiin lähtöajankohta, niin laivoja olikin yllättäen todella vaikea saada ja hetken vaikutti jo siltä, ettei päästä ajoissa perille. Sitten kun sain menomatkan, niin en saanutkaan paluumatkaa. Löysin sitten lopulta Kapellskäristä lähtevästä laivasta vähän hintavamman paluumatkan joten päästiin neljä yötä Ruotsissa vietettyämme takaisin. Ekan yön hotellivarauskin meni mönkään – kun päästiin illalla perille hotelliin, niin varattua huonetta ei ollutkaan vapaana 😀 Niinpä ajelimme Kromin kanssa keskellä yötä etsimään toisen hotellin ja pääsimme vihdoin puoli yhdeltä yöllä sinne kirjautumaan 😉  Respassa olevalla naisella oli kuulemma myös tolleri – voiko sellainen hotelli muuta kuin hyvä sitten ollakaan 🙂

Matkan varrelle mahtui vielä osuminen sopivasti autoruuhkaan ja köröteltiin motaria 10-20 km/h vauhtia tovi jos toinenkin (45 minuuttia). Mutta päästiin perille 😀
Kun koirat sitten viimein treffasivat, niin oli kyllä selvää että Kromiina tykkää Nissestä ja päinvastoin. He olivat niiiin liikkiksiä yhdessä 🙂 Olin tosi iloinen miten kohtelias ja kiltti uros Nisse oli; se jaksoi leikkiä Kromin kanssa niin kauan kuin Kromiina halusi. Astutukset sujuivat helposti eikä niihin tarvinnut puuttua (toki turvattiin koirien turvallisuus). Ultrassa sitten muutaman viikon kuluttua selviää tuleeko niitä toivottuja Kromi-Nissejä ❤ .  Toivottavasti tulisi! Paluumatka sujuikin sitten jo mukavammin; ehdittiin pysähtyäkin matkalla muutamassa paikassa ja Kromiina sai uuden pedin matkamuistoksi. Laivassakin kaikki meni kivasti – sitä yhtä toimimattomaksi muuttunutta hyttikorttia, joka piti käydä vaihtamassa, ei lasketa 😉

Majoituimme osan aikaa Nissen luona, joten ehdin nähdä sitä pidemmän aikaa. Se oli ihan upeassa kunnossa, eikä vaikuttanut yhtään lähes 11-vuotiaalta. Se oli sisäisesti varma ja rauhallinen, mutta tekemisenhaluinen ja leikkisä uros, jonka uskon sopivan Kromin luonteen ja ominaisuuksien kanssa todella hyvin yhteen 🙂 Ainakin kaikkien ominaisuuksien yhteen sopivuutta on mietitty taatusti enemmän kuin laki sallii 😀 Ulkomuodollisesti Nisse oli vielä komeampi kuin odotin, ihan mun tyylinen tolleriuros ja uskon niiden olevan siltäkin osin tosi hyvä match, mikäli vain onni on myötä 🙂 Ennen kaikkea toivon kuitenkin terveitä ja reippaita tolleripalleroita.

Pentusivulta löytyy infoa yhdistelmästä!  Jos etsit omaa aktiivista harrastuskaveria, otahan yhteyttä 🙂 Me jäädään jännityksellä oottelemaan muutaman viikon päästä tehtävää ultraa ja toivottavasti kasvattelemaan mahaa… ❤

Suuri kiitos Ingrid, että sain käyttää hurmaavaa Nisseä! ❤

dav
Kromiina Turun satamassa odottamassa laivaan lähtöä.

dav
Laivalla pelailemassa pelejä 😉

dav

Kromi hyttikortteineen.

dav
Tax free -ostokset 😉

dav
Maata näkyvissä! Taukopaikka Ruotsin puolella.

dav
Perillä tutustuttiin isoihin lihansyöjäetanoihin.

IMG_20170722_150938
…ja Nisseen! Tässä hän tarjoaa bravuuriliikettään 🙂 Hurmaava vanha herra, josta ei kyllä ketteryyden puolesta olisi ikää huomannut mitenkään! Variksen nähdessään Nisse loikki valehtelematta paikaltaan ilmaan varmaan sen metrin verran saadakseen tipun…   Mies makuuni 😀

IMG_9298_M2017_2ydan.jpg

sdr
Paluumatkalla retki kulki tällaisen paikan halki. Käytiin vähän ulkoilemassa ennen laivalle ajoa.

sdrNynäs slott ja linnan prinsessa, joka kyllä lähinnä haaveili tuonne suihkulähteeseen pulahtamisesta… Pahus, kun olivat rakentaneet aidat ympärille.

IMG_20170724_070430.jpg
Hytissä treenattiin illalliskananmunan pitoa 😛

IMG_20170723_230351.jpg
Hän väsyneenä paluumatkalla. Kerrankin sai nukkua ihan luvan kanssa sängyssä – kotona kun ei saa 🙂

 

 

Takaisin kisakentillä, uuden kisakoiran kanssa <3

Viimeisen kuukauden sisään on tullut kokeiltua kaikkea uutta ja toisaalta vanhaakin 🙂 Edellisistä TOKO-kisoista oli kulunut jo viisi vuotta (!). Vielä ei TOKO-kisoihin ehditty, mutta nyt startattiin edes himpun sinnepäin eli Rally-TOKOssa. Ilmoitin Kromin aika ex tempore kisaamaan juuri ennen vappua olleisiin kisoihin.

Sitten totesin, että ”Hupsista, ei  se taida osata seurata” ja ”hupsista, ei se sittenkään taida ihan täysin tietää, mitä käsky ’sivu’  tarkoittaa”. Ja että ”hupsista, eipä olla käyty juurikaan ihmisten ilmoilla vuoteen”.  Ja vielä 1,5 viikkoa ennen kisoja, että ”hupsista, ai niin, eihän me olla koskaan treenattu ilman, että palkka olisi koko ajan kädessä ja sitä saisi vähän väliä syödä”. Siinäpä siis pientä työsarkaa 😀 Toisaalta projektit ovat kivoja ja nyt se osaa 😉 Samalla tässä oppi tosi paljon omasta koirastaan. Puuhastelin Kromin kanssa kuukauden sisällä melkein enemmän kuin koko viimeisen vuoden aikana. Harmillista, mutta pitkälti totta. Mutta voi miten hauskaa meillä oli! 🙂 Kromista on tullut ihan mielettömän hauska treenikaveri! Sen kanssa on ollut palkitsevaa opiskella. Se on todella fiksu koira, oppii ihan älyttömän nopeasti. Se ajattelee koko ajan. Sunnitelmallisella pikapaikkailulla me siispä tehtiin se! Saatiin kummankin ekoista rallykisoista ALOHYV 🙂 Pisteetkin olivat tosi kivat, 89/100 p vaikka en siis lähtenyt hakemaan muuta kuin hyväksyttyä tulosta. Ekalla kyltillä meillä oli käynnistymisvaikeuksia ja ne virheet tulivatkin kahdelta ekalta kyltiltä, ja uusin sen tokan kahdesti (ei vissiin oisi kannattanut mutta…) 😉 Kun rata sitten lähti sujumaan, niin sitten se sujuikin hyvin ja lopulta meininki oli kuitenkin tosi kivaa. Heti suorituksen jälkeen oli blääh-fiilis, kun ei saatu sitä alkua rullaamaan, mutta jälkeenpäin olin armollisempi. Ei voi vaatia, jos ei ole opettanut. Oma vika. Ja olihan se lopulta tosi hyvin koiralta, joka ei 1,5 viikkoa aikaisemmin osannut seurata ja joka kyllä repäistiin uuteen tilanteeseen aika pussista. Loppu oli hieno ja se on tärkeintä 🙂

kromirally2.jpg
Kromi Rally-toko ALOHYV 89/100p.

Seuraavan viikon lauantaina kisasin Duckyn kanssa. Alunperin olin aikeissa kisata Koon kanssa sekä la että su, mutta aloin kuitenkin miettiä, että tyhmää ahnehtia nuoren koiran kanssa ja vaihdoin Duckyn tilalle. Aloin miettiä, että omaa ahneutta tärkeämpää on saada uuden kisakoiran kanssa hyvä fiilis 🙂 Sitten kun vielä lauantain kisat olivat iltakisat ja sunnuntain kisat aamukisat, niin oisi se ollut turhan paljon. Ducky ei kyllä rallytokoa ollut treenannut paria hassua kertaa enempää, mutta otettiin sen kanssa kertausharjoitukset ahkerasti kolmena iltana ennen kisoja 😉 Ja se kannatti! Myös D oppii nopeasti ja toki sillä oli vahva toko-pohja. Ducky vetäisi 98/100 pistettä! Toinen piste meni siitä, että kuulemma nuuskaisi nopeasti maata ja sai siksi puutteellisen yhteistyön ekalta kyltiltä (en tosin huomaa tätä videoltakaan, mutta tuomari taisi olla supertiukka). Samapa tuo kuitenkin. Deen kanssa oli ihan sikahauskaa, se on vaan niin ihana kisakoira ❤ Se on niin erilaista, kun tuntee jo koiran niin hyvin ja sen kanssa on vahva pohja.

duckyrally
Ducky Rally-toko ALOHYV 98/100 p.

Seuraavana aamuna eli viikko edellisestä startattiinkin sitten taas Kromin kanssa. Ja voi pieni Kromiina!! Se vetäisi täydet 100/100 pistettä ja sijoittui 20 ALO- koirasta ykköseksi!! Kromi teki ihan super hienon suorituksen ja teki radalla nyt saman kuin äitinsä yleensä kisoissa: tsemppasi loppua kohden entisestään, että ”eikö sitä palkkaa nyt tule? Pitää yrittää siis kovemmin!” ❤

kromirally1
Kromi Rally-toko ALOHYV 100/100 p, sij. 1/20

Tämä lyhyt intensiivitreenaus on ollut tosi opettavaista. Kromi tekee halukkaasti, siitä on tahtoa ja intoa ja vauhtia, samaa säpäkkyyttä ja näyttävyyttä kuin äidissäänkin. Mulla on ollut hirveän hauskaa sitä treenatessa 🙂 Se oppii tosi nopeasti ja tekee sen, mitä osaa. Kromin kanssa ei tosiaan aiemmin olla treenattu, koska Ducky oli yhä viime vuonna mun ns. ykköstreenikoira. Nyt päätin ottaa tuon projektin Koon kanssa ja ai vitsi se ON kiva treenikoira! ❤

Yksi päivä totesin, että hei, Kromistahan on tullut mun kuuliaisin otus, kun jätin kaikki kolme auki olevan portin taa odottamaan ja hääräilin muuta. Jonkin ajan kuluttua sekä D että T ilmestyivät toiseen huoneeseen, mutta pieni Kromiina istui kiltisti ja odotti yhä portin takana. Kuka olisi uskonut kolme vuotta sitten 😛

Kromi starttasi myös ekassa MEJÄ-kokeessaan viikonloppuna 🙂  Tämänkin lajin suhteen tarina oli tuttu – pikaiset treenit pohjalle ja kokeeseen 😉 Tällä taktiikalla K on käynyt sekä tollauskokeensa, mejäkokeensa että rallykisansa. Toisaalta onpahan mitattu sitä, miten se toimii ilman hurjaa hiomista ja olen tosi tyytyväinen, miten se on tilanteet hanskannut. Mejässä meidän oli tarkoitus treenata useampia kertoja, mutta nuo keväiset lumisateet sotkivat useampaan otteeseen suunnitelmat 😀 Treenimahdollisuuksia on tarjolla rajoitetusti ja kahdet treenit menivät sitten siinä. Niinpä treenit jäivät sitten koetta edeltävään kahteen viikkoon. Koejälki oli siten paaaljon pidempi kuin ne, mitä oltiin treenattu ja myös paljon haastavampi. Lisäksi kevään yllättävänkin viileiden ilmojen jälkeen yhtäkkiä pukkasi helle juuri tuolle koeviikonlopulle. Maastot olivat kokeessa tosi riistarikkaat ja myös tekemilläni jäljillä oli paljon riistan jätöksiä.

Laukaussietotestin ajan Kromi istui chillisti paikallaan. Korvat värähtivät nopeasti. Mulla oli opastettavana heti eka jälki, iiiiks! Selvisin ekasta opastuksestani hengissä, vaikka hien lisäksi pukkasi tuskanhikeä kun vuorossa ollut koira jäljesti paikoin tosi sivussa ja maasto oli sellaista ryteikköä, ettei koiraa edes nähnyt 😀 Mutta kuulemma se sujui hyvin kuitenkin, ainakaan ei hukattu jälkeä, vaikka harmillisesti ko. koira saikin nollan ajauduttuaan peuran jäljille useamman kerran.

Meidän omaa jälkeä ei oikein onni suosinut, kun kirottu peura loikki kohti meidän aloitusmakauksen paikkaa juuri hetkeä ennen kuin lähdettiin jäljestämään 😦 Eihän me tuollaisia supertuoreita peuran jälkiä tokikaan oltu treenattu, joten hiukan hirvitti. Koo lähti jäljestämään mutta ekan 100 metrin aikana sitten ajautui juuri sen peuran jäljille aivan selkeästi kiskoen. Höh, harmittavan vaikea alku kokemattomalle koiralle. Palautuksen jälkeen Koo oli aika pallo hukassa. Päästiin kuitenkin eteenpäin, kunnes tosi pian tuli vastaan seuraava haaste: oja. Kunnon kahluusyvä vesioja. Äsh. Ei me sellaistakaan oltu treenattu (eikä edes kuivaa ojaa, kun ei oltu ehditty tosiaan juurikaan treenata). Kuuma päivä ja noutaja, sinnehän se mulahti. Jossain vaiheessa Koo kuitenkin löysi taas jäljen jatkon ja matka jatkui. Makaukselle se päätyi suoraan ja osoitti sen. Muistaakseni sen jälkeen jatkettiin suoraan oikeaan suuntaan, mutta jossain kohtaa päädyttiin leveälle tielle (semmoinen traktorinuratie, jossa kasvoi ruohoa) ja siitä Koo sitten poistui peuran jäljille ihan selkeästi. Taas jatkettiin, mutta sitten tuli taas vastaan samanlainen kahluusyvä oja. Voi nenä 😀 Haasteita riitti pienen koiran jäljellä. Ensin kahlattiin (Kromihan rakastaa vettä), mutta kyllä se lopulta keksi jatkaa jälkeä. Tokalle makaukselle tultiin ilmeisesti ilmavainulla jostakin hiukan sivusta, mutta käytiin makauksella. Sen jälkeen jäljestys sitten lähti oikeasti käyntiin. Vikalla osuudella Koo näytti siltä, kuin on harjoituksissa näyttänyt. Tosin siellä ei myöskään tullut mitään ihmeellisyyksiä enää, vähän risukkoa ja kivikkoa ja semmoista, mutta ei ojia. Eteni määrätietoisesti eteenpäin. Mua kyllä hirvitti koko sen matkan, että kuinka käy ja jälki tuntui pitkältä kuin nälkävuosi (toki se oli oikeasti pisin jälki mitä Kromi ja minä ollaan tehty 😀 ), joten olin niiiiiiin onnellinen, kun vihdoinkin näköpiiriin ilmestyi sorkka ja Kromiina suunnisti suoraan sen luo. Nuuski hetken ja nappasi suuhunsa ja toi mulle. Hyvä pieni eläin ❤

kromimeja
Kromi ekan MEJÄ-kokeensa jälkeen 🙂 AVO3 ja spanielikerhon retropalkinto.

Koejälki oli tosiaan ehdottomasti haastavin ja pisin, mitä ollaan tehty ja riistaa maastossa oli tosi paljon, joten olin tosi ylpeä pienen koiran suorituksesta. Paljon opin kyllä itsekin. Treeniä lisää (ja ehkä ensi kerralla vähemmän peuroja pomppimaan alkumakaukselle? 😉 Ja ehkä myös vähän ojien ylityksen treenausta ennen sitä 😛 ) , niin eiköhän sille ole odotettavissa parempiakin palkintoja 🙂 Nyt kyllä jo palkinto oli ihan huippu juttu! Oon nykyään oppinut suhteuttamaan koiran palkinnon siihen, miten paljon sitä on treenattu ja millainen ko. koe oli. Tämä koe oli koiran tän hetkisen koulutustason yläpuolella ja ylipäätään käsittääkseni aika vaikea AVO-jälki, mutta silti se hanskasi siinä paljon asioita ja hei, löysi oikeasti sorkalle! Erityisen iloinen olin siitä, että Kromi jälleen tsemppasi loppua kohti (lamppu taisi siinä vaiheessa syttyä, että ”ai tää oli tää juttu”) ja ne vikat 100 metriä olivat tosi hienot  eli lopetettiin onnistumiseen meidän eka koejälki 🙂  ”Nuori koira, jolla kokemusten myötä tulokset paranevat” taisi lukea paperissa ja niin mäkin uskon. Nyt ensin treenataan lisää, tehdään pidempiä jälkiä, vaikeampia maastoja ja hmm, hankitaan peuroja (saiskohan niitä kauko-ohjattavina versioina?) ja parit ojat jostakin treeneihin. Opin vihdoin suunnistamaan ja hoksaamaan pari olennaisuutta (mulla oli nyt muutenkin tosi hyvä pari neuvomassa!), en eksynyt opastaessani (vain melkein), koira sai onnistumisenelämyksen lopussa, huomasin osaavani lukea aika hyvinkin tuon koiran toimintaa ja saatiin vielä palkintokin – aika hyvä viikonloppu 🙂 Varmasti vielä toistenkin mennään kokeeseen kun sopivalle etäisyydelle sattuu ja majoitus järkkäytyy jotenkin 🙂 Tai oikeastaan tekisi nyt jo mieli uudelleen! 😉 Vaikka mieli tekisi kyllä Kromin kanssa nomekokeeseenkin.

Siiri-sisko starttasi samassa mejä-kokeessa voittajaluokassa ekaa kertaa, mutta niitä peuroja oli tosiaan paljon ja peurat veivät nyt voiton, eikä eka startti tuottanut tulosta. Twizterkin pääsi koepaikalle turistiksi ja oli niin onnellinen päästessään pussailemaan ihmisiä.  Se osaa nauttia elämän pienistä asioista. Se osasi myös käyttäytyä hirveän chillisti, vaikkei se tuommoisissa tilanteissa ole sitten taippareiden ollutkaan, on se kyllä aika hieno otus. Teenkin kanssa pitäisi ottaa tsemppikuuri ja mennä kisaamaan jonnekin. Sitä ennen tässä on kuitenkin vielä muutamakin muu projekti. Jospa syksyllä? 🙂 .

Maanantaina käytiin vielä nappaamassa PRA-testi Kromista ja noutamassa vähän treeniriistatäydennystä. Toivottavasti testitulos saapuisi pian – aina yhtä jännää 😀 Aikamoinen geenitestiviidakko tollereilla kyllä nykyään on.

Tällä viikolla saadaan meille vieras kylään, kun sijoitustyttöni Nala saapuu meille tällä kertaa hieman pidemmäksi aikaa… 🙂